Henkinen hyvinvointi ja jaksaminen uudella tasolla

Markus aloitti juoksemisen 45-vuotiaana tammikuussa 2011.  Päämääränä oli juosta HCR-puolimaraton saman vuoden toukokuussa. Päätös oli kova miehelle, joka oli pudottanut painoa 20 kiloa edellisenä syksynä ja lopettanut lähes päivittäisen tissuttelun.

Tavoitteena oli karistaa kiloja lisää ja päästä HCR:llä maaliin. Paino tippuikin juoksutreenien myötä keväällä vielä 15 kiloa. Lukuisten lihaskramppien riivaamalla HCR:llä Markus oli maalissa, varsin uupuneena, ajalla 2.16.43. Selvitäkseen kokonaisesta maratonista, hän liittyi maratonklubiin.

”Ekan maran juoksin Vantaalla lokakuussa 2011. Suurena erona toukokuun puolimaraan oli se, että nyt sekä lähtöviivalla että yleisössä oli tuttuja treenikavereita. Ihmisiä, joiden kanssa jakaa tämä kokemus! Hiukan liian reippaasta alkuvauhdista johtuen olin varsin loppu jo 25 km kohdalla. Verensokeritkin meinas mennä turhan alas, 1-tyypin diabeetikko kun olen. Maaliin selvisin kuitenkin ajalla 4.35.38. Tunnelma maalissa oli epätodellinen. Vuoden takaisesta ylipainoisesta sohvaperunasta olikin kehkeytymässä maratoonari.”

Vuoteen 2017 mennessä Markus on juossut seitsemän maratonia, joista viimeiset kaksi reilusti alle neljän tunnin (enkka 3.48.08), sekä puolimaratoneja (1.44.31 ) ja useita kymppejä (44,11).  Nopeasoluisena miehenä Markus on juossut myös lyhyempiä matkoja, kuten 800 m (2.28 ) sekä 200 m (28.19).

 

Monipuolinen harjoittelu on ollut avain seitsemälle maratonille.

”Ammattivalmentajan vetämissä treeneissä olen vuosien varrella oppinut käsittämättömän paljon juoksusta. Harjoittelun monipuolisuus, jaksottaminen, pk-harjoittelun ja palautumisen merkitys sekä juoksutekniikka olisivat aivan eri tasolla ilman ohjausta.”

Markus on tehnyt myös tasotestin, jotta osaa treenata oikeilla sykkeillä ja vauhdeilla.”Treenaminen ja kunto ovat kehittyneet tasaisen varmasti. Kisoissa on tullut onnistumisia ja epäonnistumisia, joiden syynä on usein se, etten ole pystynyt ylläpitämään oikeaa verensokeritasoa.”

Tärkeä osa treenaamista on kuitenkin oma porukka. ”Vaikka yksin juostavat ”pääntyhjennyslenkit” ovatkin tärkeitä henkisen hyvinvoinnin kannalta, porukassa treenaminen tuo ihan erilaisen innon ja tavoitteellisuuden koko touhuun.

” Markus juokseekin usein viikonloppuisin pitkän noin kahden tunnin lenkin porukalla muiden Helrunilaisten kanssa. ”Tämä on ollut oiva tilaisuus tutustua treenikavereihin paremmin sekä vaihtaa ajatuksia harjoittelusta ja suunnitella tulevia kisoja ja reissuja. En olisi seitsemän vuotta sitten voinut kuvitellakaan, kuinka haastava, monipuolinen ja myös sosiaalinen laji juoksu on. Fyysisen kunnon lisäksi henkinen hyvinvointini ja jaksaminen on nykyisin ihan uudella tasolla.”

”Lopettamista en ole vakavissani harkinnut koskaan – paitsi epäonnistuneiden kisojen viimeisillä kilsoilla ja maalissa. Aina oon kuitenkin taas halunnut lähteä treeneihin, jakamaan kokemuksiani ja nauttimaan hyvästä, inspiroivasta seurasta.”